- WWF (World Wide Fund for Nature, Maailman luonnonsäätiö) on vuonna 1961 perustettu kansainvälinen ympäristöjärjestö. WWF:n pyrkimyksenä on pysäyttää ympäristön tilan huononeminen ja rakentaa tulevaisuus, jossa ihmiskunta elää sopusoinnussa luonnon kanssa. Aluksi WWF keskittyi suojelemaan yksittäisiä eläinlajeja (esimerkiksi tiikerit ja jääkarhut), mutta 1980-luvulta lähtien se on panostanut enemmän maailmanlaajuisten ympäristöongelmien ratkaisemiseen. WWF pyrkii vaikuttamaan ympäristölainsäädännön kehittämiseen eri maissa ja kansainvälisten sopimusten tekemiseen, esimerkiksi päästöjen rajoittamiseen.
ALKUVAIHEET:
- WWF:n historia alkaa vuodesta 1960, jolloin eläintieteilijä Julian Huxleyn artikkeli julkaistiin englantilaisessa The Observer -lehdessä. Artikkeli käsitteli Huxleyn Afrikan-matkaa ja sitä mitä hän siellä oli nähnyt ja kokenut. Eniten Huxleytä huolestuttivat nykyisen Tansanian ja Zimbabwen alueet, jotka aikaisemmin olivat kuhisseet elämää. Yksi artikkelin lukijoista oli englantilainen liikemies Victor Stolan, joka kirjoittaessaan Huxleylle ehdotti varojen keräämistä Afrikan luonnonsuojeluun. Myös ornitologi Peter Scottin ja lintuharrastaja Guy Mountfortin mielissä oli herännyt sama ajatus. Niinpä vuonna 1961 Scott, Mountfort ja luonnonsuojeluneuvoston puheenjohtaja Max Nicholson kokoontuivat Lontoossa ja luonnostelivat ehdotuksen ”luonnon punaisen ristin” perustamisesta. He ehdottivat, että järjestön rahat käytettäisiin maailmanlaajuisiin luonnonsuojeluhankkeisiin, ja järjestö sai nimekseen World Wildlife Fund (WWF). Toinen mietinnän aihe oli logo. Sen piti olla helposti tunnistettava ja kielirajoja rikkova. Sellainen löytyi Lontoon eläintarhan uudesta asukista, isopandasta nimeltä Chi-Chi. Gerald Wattersonin luonnosten pohjalta Peter Scott suunnitteli WWF:n kuuluisan logon. Ensimmäiset WWF:n varat saatiin lahjoituksina ja ensimmäinen toimisto perustettiin Sveitsin Morgesiin.
- WWF perustettiin elvyttämään ja auttamaan jo sukupuuttoon kuolemassa olevia kasvi- ja eläinlajeja sekä parantamaan luontoa keräämällä varoja luonnonsuojeluun. Yksi ensimmäisistä WWF:n tekemistä lahjoituksista luonnon hyväksi oli tiehöylän ja ruohonleikkurin lahjoittaminen kenialaiselle Masai Maran luonnonpuistolle. Lahjoitus saattaa tuntua pieneltä nykypäivän mittakaavassa, mutta se oli askel luonnonsuojelun hyväksi.
WWF ALOITTAA TOIMINTANSA:
- 11 kuukauden jälkeen siitä, kun Victor Stolan oli ehdottanut WWF:n perustamista, allekirjoitettiin Morgesin manifesto (ohjelmajulistus) ja WWF pääsi aloittamaan toimintansa Sveitsistä käsin. Kolmen ensimmäisen toimintavuotensa aikana WWF:n onnistui kerätä ja lahjoittaa lähes kaksi miljoona dollaria suojeluprojekteihin. Suurimman osan lahjoittajista muodostivat yksityishenkilöt, jotka olivat lähteneet liikkeelle villieläinten ahdingosta kertoneiden artikkeleiden innoittamina. WWF:n onnistui herättää toiminnallaan luonnonsuojelun merkitys monen länsimaalaisen ihmisen ajatusmaailmassa. Muutamat ensimmäisistä WWF:n avustuskohteista olivat ICUN (Sveitsin kansainvälinen luonnonsuojeluliitto) ja Galápagossaarten luonnon suojelemiseksi perustettu Charles Darwin Foundation. WWF auttoi myös Galápagossaarten kansallispuiston perustamisessa. Doñanan kansallispuiston luominen Espanjaan oli myös yksi WWF:n suurprojekteista. Vuonna 1970 perustettiin WWF:n 1001-rahasto silloisen puheenjohtajan, Hollannin prinssi Bernhardin aloitteesta. Rahasto sai nimensä, kun 1001 lahjoittajaa lahjoitti kukin 10 000 dollaria sen hyväksi. 1970-luvulla WWF käynnisti ensimmäisen sademetsäkampanjansa, jonka tuotto meni sademetsien muuttamiseksi suojelualueiksi. Vuonna 1972 käynnistettiin Projekti Tiikeri, ja vuonna 1976 WWF aloitti mertensuojelukampanjan ”The Seas Must Live”, joka teki muun muassa suojelualueita valaille, delfiineille ja merikilpikonnille. Vuosikymmenen lopussa aloitettiin ”pelastakaa sarvikuonot”, jonka tuotto meni sarvikuonojen salametsästämisen lopettamiseksi. WWF oli mukana perustamassa CITES-sopimusta, jonka tarkoituksena oli estää uhanalaisten kasvien ja eläinten salakuljettaminen ja kauppaaminen. 1980-luvun alkuun mennessä WWF:n kannattajien joukko noussut jo miljoonaan. Alkajaisiksi WWF osallistui yhdessä ICUN:n ja YK:n ympäristöohjelman (UNEP) kanssa laatimaan Maailman luonnonsuojelun strategiaksi kutsuttua asiakirjaa. Asiakirjan tavoitteena oli toimia ohjenuorana ja siinä luonnosteltiin keinoja, joilla saatettaisiin luoda maailma, jossa kasvien, eläinten ja ihmisten olisi hyvä elää yhdessä. 1980-luvulla käynnistyi myös toiminta, jossa köyhien maiden velkoja muunnetaan luonnonsuojeluun ohjatuiksi varoiksi. Näin on saatu rahoitettua suojeluhankkeita muun muassa Filippiineillä, Sambiassa ja Boliviassa. WWF:n huomattua että nimi ”World Wildlife Fund” ei täysin vastannut toiminnan laajuutta, nimi vaihdettiin vuonna 1986 muotoon ”World Wide Fund For Nature”. Vanhaa nimeä jäivät käyttämään vain Yhdysvallat ja Kanada. Yksi 1990-luvun suurimpia tapahtumia oli YK:n vuoden 1992 Rion ympäristökokous, jossa WWF oli mukana taivuttelemassa maailman hallituksia allekirjoittamaan maailman luonnon monimuotoisuutta ja ilmastonmuutosta käsittelevät sopimukset ja valvomaan, että sopimuksia noudatettaisiin tehokkaasti. Myös Forests Stewardship Councilin (FSC) perustaminen vuonna 1993 on WWF:n aikaansaannosta. Samana vuonna WWF:n uudeksi kansainväliseksi johtajaksi tuli Claude Martin. Samana vuonna valmistui myös suojelutyön uudelleenarviointi, jossa päädyttiin keskittämään toiminta metsien, sisävesien, rannikoiden ja merten suojeluun. Vuonna 1997 WWF oli mukana laatimassa Kioton sopimusta kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi ja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Vuonna 1998 WWF julkaisi ensimmäisen katsauksen ihmisen vaikutuksesta maapallon ekosysteemiin eli ”Living Planet” -raportin.
PAINOPISTEALUEET:
- Mertensuojelussa tavoitteena on rehevöitymiskehityksen hidastaminen, öljyonnettomuuksien ehkäisy, eläinlajien suojelu sekä suojelualueiden perustaminen.
- Sisävesien suojelussa edistetään kosteikkojen, jokien ja järvien luonnon monimuotoisuutta. Suomen WWF:n tavoitteena on vähentää Itämeren rehevöitymistä ja suojella uhanalaisia lajeja, kuten kiljuhanhia ja Malawijärven kirjoahvenia.
- elinympäristöjen tuhoutuminen, laiton kauppa, salametsästys sekä ympäristömyrkyt. Suomen uhanalaisia lajeja ovat esimerkiksi saimaannorppa ja ahma, ulkomaisia taas muun muassa isopanda ja valaat.
- Ainakin 1970-luvulla käynnistetty projekti sademetsien suojelemiseksi on tuottanut tulosta, sillä monista keskisen Afrikan, Kaakkois-Aasian ja Latinalaisen Amerikan sademetsäalueista tehtiin suojelualueita. Myös mertensuojelukampanja sekä projekti tiikerien hyväksi ovat onnistuneet, sillä tiikerikanta saatiin nostettua kahdesta tuhannesta neljään tuhanteen. CITES-sopimus on myös ollut ansiokas, sillä vuonna 2000 TRAFFIC:n jäi miljardien dollareiden arvosta laittomasti pyydystettyjä villieläimiä ja uhanalaisia kasveja. Myös muun muassa Boliviassa, Sambiassa ja Filippiineillä rahoitetut suojeluhankkeet ovat WWF:n aikaansaannoksia. Rion ympäristökokous kenties herätti maailman päättäjät ja liike-elämän johtajat tunnustamaan maailmaa uhkaavan ympäristökriisin. Kioton sopimuksenkin voimaansaattaminen on jatkunut sen perustamisesta (1997) lähtien.
- Lokakuussa 2008 WWF ilmoitti arviostaan, jonka mukaan ilmasto lämpenee IPCC:n vuoden 2007 ennusteita nopeammin. WWF vaatii EU:lta ainakin 30 prosentin päästöjen vähennyksen välillä 1990–2020. Nämä vähennykset vaadittiin EU:n sisällä. Lisäksi kehitysmaita tulisi tukea päästöjen vähentämiseen. WWF:n pääjohtajan James P. Leapen mukaan Suomi torjui ilmastonmuutosta lepsusti vuonna 2007. WWF selvityksen mukaan Suomi voi säästää ja tuottaa uusiutuvilla keinoilla 2,7-kertaisesti energiaa rakenteilla olevan ydinvoimalan kapasiteettiin verrattuna. Leape vastustaa ydinvoimaa sen riskien ja onnettomuusvaaran vuoksi. Leapen mukaan ydinvoimaa ei tarvita siirtymäratkaisuna, koska on jo olemassa teknologiaa, joka parantaa energiatehokkuutta.
- WWF:n tavoite on fossiilisesta energiasta ja ydinenergiasta luopuminen ja tehokas uusien uusiutuvan energian muotojen edistäminen. Järjestön mielestä se on mahdollista ja välttämätöntä ympäristön kannalta kestävän, turvallisen ja rauhanomaisen turvallisuuden takaamiseksi.
- WWF on erittäin kunnioitettu järjestö, mutta jotkut kokevat sen toiminnan liian konservatiiviseksi ja lempeäksi. WWF tekee paljon yhteistyötä eri yhtiöiden, kuten Stora Enson, kanssa. Tämä on herättänyt epäilyjä siitä, kuinka vapaasti WWF voi toimia, vaikka yhtiöt eivät suoraan sitä painostaisikaan. Esimerkiksi vuonna 2003 alkanut eri luonnonsuojeluliittojen työ Lapin porometsien puolesta on johtanut osittaiseen moratorioon eli metsähakkuiden kieltoon, jonka WWF on hyväksynyt ja todennut Lapin työn tulleen tehdyksi. Samaan aikaan Greenpeace ja Suomen luonnonsuojeluliitto ovat ilmaisseet toimenpiteiden tulosten jääneen liian laihoiksi. WWF julkaisi vuonna 2012 päivitetyn version Kuluttajan kalaoppaasta. Tämän seurauksena järjestö sai runsaasti kritiikkiä kalastajilta. WWF:n kannan mukaan kalaoppaan esittämillä rajoituksilla pyritään siihen, että vaarantuneiden ja uhanalaisten kalalajien kannat vahvistuisivat siinä määrin, että kalastusta voisi tulevaisuudessa jatkaa kestävällä pohjalla, Itämeren kalastajien näkemyksen mukaan rajoitukset tekevät ammattimaisesta kalastuksesta taloudellisesti mahdotonta.
